Sukuseuran historia

TORPON SUKUSEURAN 30 VUODEN ALKUHUUMA ON ELETTY

Kirjoittanut Tapani Torpo

Torpon sukuseura perustetaan

Viljo Torpo pani töpinäksi vuonna 1984.  Vaikka hänellä oli ikää jo 80 vuotta, virtaa riitti.  Torpon suku on aina ollut paljon tekemisissä keskenään.  Odotettiin vain henkilöä, joka organisoisi sukuseuran toiminnan, ja siihen saumaan tuli Viljo.  Viljon toimintatapana ei ollut neuvotella, vaan armeijamaiseen tapaan hän (Viljo oli eversti) määräsi esim: ”Sinikka Torpo, tulemme luoksenne valmistelemaan sukujuhlaa silloin ja silloin.  Myös aterioimme teillä.” Ja Sinikka pani pöydän koreaksi.  Perustamiskirja 22 Torpolaisen allekirjoituksin päivättiin 31.5.1984, Jussi Torpon ylioppilasjuhlissa silloisessa Keikyässä.

Kun Viljo sai avukseen töihin tottuneita sukulaisia, ja puuhakas yhteistyö todella sujui, Viljon puheenjohtaja-aikana neljän vuoden kuluessa luotiin vankka perusta ja suuntaviivat Torpon sukuseuralle. 

Sukuseuran kantavanhempien valinta

Sukuseuran kantaisän ja –äidin valinnassa ei ollut vaikeuksia.  Kustaa ja Emma Torpo olivat toimen ihmisiä, keikyäläisiä maanviljelijöitä ja senaikaisia muiden oikeusavustajia.  Punkalaitumelainen Emma oli vasta 17-vuotias, kun Huittisten Nanhian Torpon talon komea Kustaa Torpo vei hänet vihille. Kustaan veli ja sisar eivät Nanhialla ottaneet Torpon nimeä, joten sukunimi Torpo jäi vain Kustaan ja Emman ja jälkeläisten käyttöön.  Kustaalla ja Emmalla oli 12 lasta.

Samalla valikoitui sukuseuran nimeksi luontevasti Torpon sukuseura.  (Nanhian Torpon talon seuraava ostaja, ei meidän sukua, otti Torpon sukunimen käyttöön ja näitä ei-sukulais-Torpoja on tällä hetkellä neljä henkeä.)

Jo 1500-luvulta alkaen oli Keikyässä Meskalan kylässä Torpon talo.  Kustaa syntyi Huittisten Nanhialla 1843, mutta Kustaan perhe muutti takaisin Keikyän Torpolle kosken partaalle 1885 kuuden lapsen kanssa.  Talo ostettiin Emman veljenvaimonveljeltä, joka oli hänkin nimeltään Kustaa Torpo, ei kuitenkaan Matinpoika vaan Jaakobinpoika.  Tämän Kustaan jälkeläisiä ei ole Torpon nimellä.

Kustaa ja Emma Torpon lapset asettuivat asumaan Satakuntaan, Tampereelle ja Turkuun.  Kun sukuun syntyi paljon lapsia ja lastenlapsia, saatiin heti laaja sukuseura, jossa oli sukupolvia vain muutama.  Matalan sukupuun takia tälläkin hetkellä on suvussa vielä yksi henkilö, Aarne Honko, joka muistaa lapsirakkaan isoisänsä, Kustaan.

Sukuseuran toiminta alkaa

Ensimmäinen sukujuhla järjestettiin heti seuraavana vuonna 1986 Finnish Chemicals Oy:n ruokalassa Keikyässä.  Osanottajia oli peräti 210.  Itseoikeutetusti suvun päämieheksi valittiin Viljo Torpo.  Hallitus oli helppo organisoida siten, että kustakin elossa olevasta seitsemästä sukuhaarasta valittiin yksi jäsen hallitukseen.  Kun suurin osa hallituksen jäsenistä oli serkkuja keskenään eli Kustaan kolmannen polven sukulaisia ja loput neljännestä polvesta, tämä sukuläheisyys nostatti aktiivisuutta.  Säännöt laadittiin, tosin yhdistys rekisteröitiin vasta 21.10.2003.  Toimintaperiaatteet sovittiin, samoin kokouskäytännöt, jäsenmaksuperintätavoista sovittiin, kirjanpito avattiin, sukutunnus-kilpailu julistettiin, päätettiin joululehdestä eli Kustaan julkaisusta, sukuluetteloa alettiin täsmentää ja täydentää jne.  Sukuhaarapohjainen hallitus osoittautui käteväksi tiedonsiirtokanavaksi niin alhaalta ylöspäin kuin ylhäältä alaspäin.  Pääasiassa se toimii edelleen.

Sukuseuran hallitus

Viljo Torpon jälkeen hallituksen puheenjohtajaksi eli sukuseuran esimieheksi valittiin vuonna 1989 Risto Torpo, joka edelleen heiluttaa nuijaa.  Varapuheenjohtajina ovat toimineet vain Hildan haaran edustajat, Aarne, Arto ja Seppo Honko.  Sihteeri-rahastonhoitajana toimi vuosina 1984 – 2006 Tapani Torpo ja sen jälkeen sihteerinä Anne Jouttenus ja rahastonhoitaja Jukka Torpo.  Serkkutason hallitusjäsenet ovat vaihtuneet niin, että he ovat keskenään enää pikkuserkkuja ja jo kaksi on seuraavastakin polvesta.  Pitäisikö kantaisää pudottaa kaksi sukupolvea alemmas ja tehdä Kustaan lastenlapsille 31 sukuseuraa?

Hallituksen keski-ikä ylittää nykyisin 63 vuotta.  Tuomaksen haarasta ei ole saatu hallitusjäsentä ollenkaan.  Huolimatta näistä ongelmista hallitus on kokoontunut kerran, joskus kahdesti vuodessa jäsentensä kodeissa.  Pitkistä kokouksista on muodostunut lämpimiä, aktiivisia ja mieliinpainuvia sukulaistapahtumia, vaikka sukupuussa hallitusjäsenet istuvatkin toisistaan kaukaisilla oksilla. 

Hallitusjäsenet: Vihtorin haara: Marjatta Soukka 1985-1989, Antti Torpo 1989-2006, Anne Jouttenus 2007-edelleen. Kallen haara: Viljo Torpo 1985-1989, Mikko Lehtimäki 1989-1999 ja 2005-2010, Jukka Lehtimäki 1999-2004, Hetta Torpo 2011-edelleen. Kustaan haara: Risto Torpo 1985-edelleen. Hildan haara: Aarne Honko 1985-1989, Arto Honko 1989-1997, Seppo Honko 1998-edelleen.  Oskarin haara: Tapani Torpo 1985-2007, Aila Kiskola 2008-edelleen. Tuomaksen haara: Toivo Torpo 1985-2003, Pekka Torpo 2003-2010, Sirkka Jalava 2011-2012. Laurin haara: Aulis Torpo 1985-1999, Jussi Torpo 1999-2006, Jukka Torpo 2007-edelleen.

Sukujuhlat

Sukuseuran parasta antia ovat olleet 3 – 5 vuoden välein pidetyt sukujuhlat, joiden yhteydessä on pidetty myös sukukokous.  Vuorovuosin on tavattu suvun kantapaikassa, Keikyässä (sukuseuran kotikunta on virallisesti nyt Sastamala) ja vuorovuosin muualla kuten Huittisissa, Honkajoella, Kankaanpäässä ja Tampereella.  Nyt 2014 vietettiin yhdeksättä sukujuhlaa.  Osallistujamäärä on viime kertoina jäänyt alle sadan.  Kristillisiä perinteitä, kiitos Viljon, on noudatettu niin, että juhlat ovat alkaneet Jumalanpalveluksella ja Herran pyhällä ehtoollisella.  Alttaripalveluksen ja saarnavuoron ovat hoitaneet suvun papit ja nyt 2014 myös maallikko, Seppo Nikkanen.  Tukeva arvopohja on sukuseuran peruspilari, jonka soisi jatkuvan. 

Juhlien ohjelma on koostunut paljolti hyvästä, omin voimin järjestetystä musiikista, jopa ex-tempore kootusta ”Torpon sekakuorosta”, hyvistä puheista ja suvun vanhimpien haastatteluista, lasten ulko-ohjelmasta, palkitsemisista, yhteisestä sottiisista (Tampere 2011), lopuksi tanssista jne.  Hannes Torpon muistoksi järjestettiin Kankaanpäässä ”paremman käden kuulantyönti”-kilpailu, johon sukulaiset innolla osallistuivat.  Suvun ainoa superpesäpallon lyöjäkuningas Petri Raittila oli ainoa 10 metrin ylittäjä, kun taas naisten sarjassa Riitta Freese puolusti kunnialla Kallen haaraa, olihan Hannes Torpo Kallen poika.  Tietysti juhlissa on herkuteltu satakuntalaisella pitopöydällä ja kakkukahveilla, kun omastakin väestä löytyy pitopalvelijoita.  Yhteinen ja sukuhaaroittainen valokuvaus on kuulunut jälkiä jättävään perinteeseen.

Sukuluettelot

Sukuseuran perustehtävä on koota tietoa omasta suvusta.  Sukujuuret kiinnostavat, yleensä sitä enemmän, mitä vähemmän on elinaikaa jäljellä.  Torpon suvun osalta on nyt tiedossa äärimmillään 17 sukupolven tiedot.

Sukutietoja on kerätty Kustaasta ja Emmasta taaksepäin eli esivanhempien taulua.  Kustaan osalta on päästy 1500-luvulle Naantalin luostariin saakka ja Emmankin osalta 1700-luvulle.  Tietoja vanhoilta ajoilta ovat keränneet Anne Jouttenus ja ei-sukulainen, jo edesmennyt Asmo Leppäkoski, jonka sukututkimus perustui siihen, että Asmon tytär meni naimisiin Torpolaisen, Kari Salmisen kanssa.  Näin hänen ja meidän sukutietonsa ovat osin yhteisiä.  Ne ovat sukuseuramme aarteita ja visusti tallessa kaikenlaisia mielenkiintoisia lisälöydöksiä varten.  Pappeja ja nimismiehiä löytyy joka käänteessä – niin kuin kunniallisissa suvuissa pitääkin.

Kappalainen Gustav W Stenroos teki jo vuonna 1908 Kustaa ja Emma Torpon jälkeläisistä ensimmäinen sukututkimuksen.  Siinä oli silloin 3 polvea ja 27 Torpolaista, joista osa oli kuollut jo nuorena.  Vuoden 1936 sukuselvityksessä oli 4 polvea ja 61 Torpolaista.  Tapani Torpon vuonna 1975 laatimassa sukuluettelossa oli 5 polvea ja 330 Torpolaista.  Ensimmäisissä sukujuhlissa vuonna 1985 luetteloon oli kertynyt 397 nimeä ja samoihin kansiin kerätyssä viimeisessä sukuluettelossa vuonna 2003 oli seitsemästä sukupolvesta 572 Torpolaista, joista elossa 471.  Sen jälkeisiä tietoja on poimittavissa Kustaan Julkaisuista.  Uusioperheiden ottaminen Torpon sukuun on tuottanut rajanvetovaikeuksia, mutta innokkaat ”rajatapaukset” on toivotettu tervetulleiksi rikastuttamaan toimintaamme.

Muistelen, miten helppoa oli sukututkimuksen teko vuonna 1975.  Sen kun meni kirkkoherranvirastoon.  Kaikki kirjat annettiin käyttöön ja sanottiin: ”Kun lähdet pois, sammuta valot ja pane ovet kiinni.”  Ei tunnettu intimiteettisuojaa.  No, sieltä kirjoista löytyi suvun papit, mutta löytyi myös moitteet vanginkuljetuksista (Nanhian Torpot olivat monen polven vankeinfööräreitä) ja rippisalaisuuksista.  En kirjoittanut viimeksi mainittuja muistiin.

Torpolaisten väkirikkain on Kustaan sukuhaara (vuonna 2003) 127 henkilöllä, mutta elossa olevia on eniten Hildan haarassa, 99 henkilöä, mm. jo yli 73 vuotta naimisissa olleet Aarne ja Eeva Honko.  Selvästi pienimmät sukuhaarat ovat Tuomaksen ja Kallen.

Sukuseuran jäsenmäärä

Sukuseuran jäseniksi on määritelty jäsenmaksunsa maksaneet henkilöt, joten alaikäiset tästä puuttuvat.  Ensimmäisen 20 vuoden aikana jäseniä oli 160 – 180.  Tilinpäätöstietojen mukaan vuonna 2013 maksaneita jäseniä oli 152 (n. 40 % täysikäisistä).  Sukulaisten määrä kasvaa, sukuseuran jäsenten ei.  Kun Torpon sukuseuraa perustettaessa oli helppo tuntea kaikki sukulaiset eli serkut tai pikkuserkut, tällä hetkellä nuorin sukulaistaso on toistensa pikkupikkupikkupikkuserkkuja – joten enää on vaikea päätellä sukulaisuutta edes sukunimien perusteella.  Se näkyy myös sukujuhlissa, missä ahtaudutaan vain lähisuvun kanssa samaan pöytään.  Hyvä niinkin, koska harvoin enää tapaa edes lähisukua.

Torpo-nimi on ainutlaatuinen

Torpo-sukunimi on suojattu 7.2.1935.

Torpo-nimi juontaa juurensa ehkä germaanisista kielistä.  Saksan kielessä dorf-sana tarkoittaa pientä kylää.  Vanhoissa asiakirjoissa kuten kartoissa Torpo on kirjoitettu monessa muodossa, saksan kieleen viitaten Th-alkuisenakin ja usein varustettuna å-kirjaimella.

Kustaa, ainoa Torpo silloin, sai vuonna 1866 rinnalleen toisen Torpon, Emman. Vuoteen 1908 asti kaikkien 27 Torpolaisen sukunimi oli Torpo, kunnes Hilda Torposta tuli avioiduttuaan Hilda Honko.  Siitä alkaen Torpo-nimen osuus on suvussamme vähentynyt ja Torpoja on enää elossa olevista alle 20 %.  Väestörekisterin mukaan Suomessa elossa tällä hetkellä 95, joista 43 miestä ja 52 naista.  Ulkomaisten Torpojen määrää ei väestörekisteri paljasta.  Kaikkiaan Torpo-nimi on jossain vaiheessa ollut 176 henkilöllä.

Torpo-nimi esiintyy monissa paikannimissä.  Nanhialla on Torponkuja Torpon talon mukaan, Keikyässä Torpontie Kustaa Torpon mukaan ja Tampereelle lienee vieläkin Torponpuisto Tampereen Torpojen peruja.  Punkalaitumen Torpo-nimisen tilan historia ei ole tiedossa.  Säynätsalossa oli Torpolan talo Kosti Torpon mukaan.  Kuuluisin Torpo on Norjassa, Ålen pitäjässä sijaitseva Torpon kylä, jonka sauvakirkko on turistinähtävyys.  Jokaisen arvonsa tuntevan Torpolaisen on siellä käytävä, kuten eräät tekivät sinne häämatkansakin.  Torpo-nimisiä henkilöitä ei kylässä enää ole tapaa, mutta hautakivissä lukee useinkin Torpo.  Nimen yhteyttä Suomen Torpoihin ei ole voitu vahvistaa – on vain oletus, että sieltä siirtyi sotilaita Suomeen Torpoja 30-vuotisen sodan aikoihin, jolloin Torpo-suvussa oli uusina tilallisina Torpoja.  Norjasta ovat lähtöisin myös Torpo-ryijyt ja Bahaman lipun alle rekisteröity Torpo-niminen alus.

Ruotsissa on Kiirunan lähellä pieni Torpon järvi ja kylä (myös Tuorpo), jonka nimi on muuttunut ensin Torpajauriksi ja nyt Tjautsasjauriksi.  Puolan Wroclavissa on Torpon vaatetustehdas, ja Memphisissä USA:ssa asuu Afrikasta sinne muuttanut Georg Torpo (kirjoittaa nykyisin nimensä Torkpo), ei sukua.  Hollannissa myytiin halvalla Torpo-niminen terrieri.

Sukunimemme Torpo on kirvoittanut monta hyvää Torpo-juttua sukulehteen ja niitä toivoisi lisääkin, koska netistä löytyy uusia.  Mitähän kuuluu nykyisin Norjan Torpolle tai Puolan Torpolle tai Georg Torkpolle?

Torpon suvun aineiston kerääminen

Sukuseuran tehtävänä on kerätä sukuun ja sukuseuraan liittyvää aineistoa.  Vanhin muisto lienee Kustaa Torpon riihen hirrestä Aulis Torpon sorvaamat pyöreät kukkatelineet.  Auliksen sorvaama on myös sukuseuran taidokas puheenjohtajan nuija.

Vanhoja karttoja ja asiakirjoja on kertynyt melkoinen määrä ja sukuseuran kolmessa kansiossa on 270 valokuvaa suvusta ja sukuseurasta.  Timo Torpon ottamat sukujuhlakuvat ovat varsin korkealaatuisia.

Tapani Torpo laati vuonna 1985 kirjasen ”Torpon suku” sekä 1999 ”Toisen polven Torpolaiset”.  Odottelemme sukukirjaa kolmannen polven Torpolaisista.  Vuosittain on jouluksi valmistunut sukulehti ”Kustaan Julkaisu”.  Sukuseuran arkistossa on suvun jäsenten julkaisemia kirjoja ja runoja, myös väitöskirjoja, samoin sukututkimuskirjallisuutta ja Sukuviesti-lehtien vuosikertoja.

Sukuseuran vieraskirjaan ovat kirjoittaneet alusta 1985 saakka sukujuhlien osallistujat nimensä, samoin hallituksen jäsenet.  Kirjalla sinänsä alkaa jo olla historiallista arvoa.

Sukuseuran tunnukset

Torpon sukuviirin suunnittelukilpailun vuonna 1985 voitti taiteilija Pekka Torpo.  Tyylikkäästä Torpo-viiristä tuli myös sukuseuran tunnus.  Viirejä on ollut myynnissä pöytäviirinä ja salkoviirinä.  Myöhemmin viiri oli aiheena sukuseuran ensimmäisessä postimerkissä.  Myös Marja-Liisa Torpon taidokkaasti ompelemissa ristipisto-onnittelukorteissa on suvun viiri, joita kortteja on lähetetty suvun jäsenille merkkipäivinä.  On komea näky, kun Kustaan päivänä 6.6. Torpon suku nostaa oman viirinsä salkoon eri paikkakunnilla – perunanistutuspäivän lomassa.

Sukuseuran taloutta on pönkitetty painattamalla ja myymällä suvun kirjoja sekä omia postikortteja ja postimerkkejä sekä joulukortteja/lahjatauluja Tauno Torpon valmistamasta joulurauhan julistuksen pergamentista.

Palkitsemiset

Sukuseura palkitsee jäseniään numeroiduilla sukuviireillä sukuseuran hyväksi tehdystä ansiokkaasta työstä, siis sukuseuratyöstä.  Nro 1 oli ansaitusti Viljo Torpo, nro 2 oli sukuviirin suunnittelija Pekka Torpo, nro 3 Arja Torpo ja Heikki Koskinen, nro 4 Tapani Torpo, nro 5 Aulis Torpo, nro  6 Aarne Honko, nro 7 Marjatta Soukka, nro 8 Toivo Torpo, nro 9 Mikko Lehtimäki, nro 10 Antti Torpo, Tampere ja nro 11 Risto Torpo.

Toisenlainen palkitseminen tapahtuu, kun valitaan Vuoden Torpolainen.  Kunniataulu myönnetään merkittävästä tieteen, taiteen, kulttuurin tai urheilun teosta, nyt jo kuudettatoista kertaa

Vuoden Torpolaiset: 1997 Riitta Freese, 1998 Markku Torpo, Äetsä, 1999 Seppo Torpo, Kauhajoki, 2000 Tapio Nurminen, 2001 Petri Raittila, 2002 Leena Torpo, 2003 Mikko Lehtimäki, 2004 Lasse Torpo, Vantaa, 2005 Seppo  Nikkanen, 2006 Marja-Liisa Honko, 2007 Tapani Torpo, 2008 Antti Torpo, Tampere, 2009 Patrik Västilä, 2010 Päivikki Soukka, 2011 Timo Torpo, Kauhajoki, 2012 Annika Ålgars ja Monica  Ålgars, 2013 Seppo Honko.

Torpo-suvun vuosituhannen 2000 suunnistusmestaruuskilpailut pidettiin heti Kustaan päivänä 6.6.2000 Keikyässä.  Ikäkertoimilla painotetun kisan voitti täpärästi Esko Pohjolainen (Laurin haara).  Esko jatkaa kuntoilua, samoin muut, onhan seuraavat kisat odotettavissa 6.6.3000.

Kustaan Julkaisu

Posti on tuonut Torpolaisten kotiin joka jouluksi Kustaan Julkaisun vuodesta 1985 alkaen.  Tämä lehti on siis kolmaskymmenes.  Lehti on osoittautunut parhaimmaksi sukuyhteyssiteeksi.  Siinä on ollut sopivasti sukuhistoriaa, tietoja vuoden aikana syntyneistä, vihityistä, muuttaneista ja kuolleista Torpolaisista, kertomuksia nykyTorpoista ja heidän yrityksistään, taiteilijatorpoista, paljon valokuvia, sukujuhla-asiaa, sukuhallituksen asioita, vuoden toimintakertomus ja tilinpäätös, Vuoden Torpolaisen esittely, hiljentäviä puheenvuoroja, runoja, taulukoita ja tilastoja, näppäriä tietoiskuja Torpostin muodossa ja sihteerin ilmoituksia.  Eipä ihme, että Kustaan Julkaisu palkittiin Suomen sukulehtikilpailussa kannustuspalkinnolla vuonna 2000.   Sukuseuran muut jäsenet ovat yleensä antaneet ystävällisesti lehden päätoimittajalle runsaasti tilaa tehdä myös omia juttujaan.

Lehti sai nimensä ”Kustaan Julkaisu” aikanaan, kun Aulis Torpo totesi: ”Kaikki eivät ole Torpoja, mutta kaikki ovat Kustaan jälkeläisiä.”  Nimi oli kerralla selvä.

Sukuseuran talous

Seuran jäsenmaksut on pidetty varsin kohtuullisina, 5 – 10 euron välissä.  Sillä on pystytty toimimaan ja antamaan sukujuhlatukea.  Viiri-, postikortti-, postimerkki- jne. myynti on tapahtunut omakustannushintaan.  Talkoohengen mukaisesti puhelinkuluja ja kokousten matkakuluja ei ole maksettu.  Muutama suvun liikeyritys on mainostanut maksullisesti sukulehdessä, jopa niin, että verottaja määräsi sukuseuran verovelvolliseksi mainontatoiminnastaan.  Onneksi verottaja tuli valituksen jälkeen järkiinsä.  Markka-euro-muutoksen pyöristyksistä sukuseura hyötyi 3 senttiä.

Moni on ihmetellyt, miten on pystytty julkaisemaan ilman konkurssia Kustaan Julkaisua.  Vastaus: Arja Torpo ja Heikki Koskinen painattivat ilmaiseksi 14 ensimmäistä Kustaan Julkaisua.

Lopuksi

Toistan 20-vuotishistoriikkini tapaan: 

Nauttikaamme täysin siemauksin siitä, mitä sukuseura ja sukulaiset ovat saaneet aikaan ja unohdetaan se, mitä on jäänyt tekemättä.  Tästä jatketaan neljännelle vuosikymmenelle.